”Se on se sointi!” - Esittelyssä Mikon kaksi 12-kielistä

Kasevan yleisölle on harvemmin esitelty tai kerrottu tarinoita bändin käyttämistä instrumenteista. Tässä kuitenkin niistä kaksi lyhyessä esittelyssä: Mikon aiempien vuosien keikkakitarana toiminut akustinen 12-kielinen Hoyer ja nykyinen keikkakitara, akustinen 12-kielinen Guild.

 

 

 

 

 

Hoyer

 

 

Ensimmäinen Mikon ”kasevakitara” oli 12-kielinen Vox (joka on edelleen vielä tallella, mutta ei enää aktiivikäytössä). Voxia soittaessaan Mikolla heräsi halu etsiä vielä parempaa sointia, ja Hoyer löytyi tamperelaisesta kitarakaupasta vuonna 1975. Kitaran sointi oli kaunis. Päänvaivaa tuotti vain mikrofonin asentaminen, sillä kitarassa ei ollut sitä varten reikää, ja kitara piti saada vielä saman illan keikalle. Reikä oli tehtävä itse, ja tietenkin niin, ettei kitaran lakkapinta kärsi. Mikko haki jopa naapurilta lainaan vintilän, mutta sillä reikää ei kitaraan saanut tehtyä. Vaihtoehdoksi jäi tehdä varovasti terävällä esineellä reikä, ja se onnistui, ja kitara oli valmis illan keikalle. Mikko oli illalla kitaran sointiin varsin tyytyväinen ja mikrofonikin toimi hyvin.

 

Hoyeria on kuultu keikkojen lisäksi muun muassa Kun maailma elää –levyllä kaikissa kappaleissa (1976, levytys tehtiin Tukholmassa). Meidän huoneessa –levyllä (1982) Mikko soittaa Hoyeria kaikissa muissa  paitsi Kamut–kappaleessa. Kamuja varten Mikko olisi halunnut Martinin. Sitä lähdettiinkin etsimään levytysten aikana  Helsingissä Kitarapajalta. Sillä hetkellä Martinia ei Kitarapajalta löytynyt, mutta kuusikielinen Guild löytyi, joten se vuokrattiin studiota varten. Mikko kertoo, että EMI:n silloinen johtaja oli ihmetellyt jälkikäteen levytyksen erilisiä lisälaskuja, joista toinen aiheutui tuottaja Måns Grundströmin erikoismikeistä, jotka asennettiin studioon (600 mk) ja Martinin kitaralaskusta Kamut-kappaletta varten (summa ei ole enää muistissa).

 

Mikko on käyttänyt Hoyerissa yleensä pronssikieliä eri seteistä kieliä poimien. Vapaan G:n oktaavikielenä toimi banjokieli (vahvuus 008).

 

 

Jo hieman elämää nähneen Hoyerin malli- ja sarjanumero -merkki on pudonnut kitarasta.

 

 

 

 

 

Guild

 

Siitä huolimatta, että levytykseen kelpasi Guild, oli Mikon kitarahaaveena  aina ollut Martin. Ajatuksena oli, että jos jostain löytyisi oikein pehmeäsointinen kitara. Mikko oli nähnyt Martinista kuvan, ja oli kitaran rakenteen ja tallan sijainnin perusteella arvellut sen olevan sellainen, joka miellyttäisi omia korvia. Niinpä Martin oli aina jahdin kohteena. Fazerilta oli saatu paksu vihkonen, jossa upeat Martinit olivat kuvissa.

 

Matkatessaan junalla Eurovision-laulukilpailujen Suomen karsintaan Helsinkiin vuonna 1982 (Pepe Willberg kilpaili ko. karsinnassa Mikon säveltämällä kappaleella Nouse aamuusi) samassa junassa oli Nuuska eli Timo Ulkuniemi, ja hän puhui Mikolle junamatkalla Guild -kitaroista. Näihin aikoihin (eli ennemmin tai myöhemmin, tarkkaa aikaa ei enää pysty muistamaan) myös Juice (Leskinen, jota Mikko kyllä kutsuu edelleen Jussiksi)) oli alkanut kertomaan Guild-kitaroista Mikolle. Jollain tapaamiskerralla Juice oli sanonut, että Nuuskan Guildit ovat hänellä kotonaan, että tulkaapa heti tänään Tapsan (Rauma) kanssa kokeilemaan niitä. Mikko ja Tapsa menivät Juicelle, Tapsa soitti 6-kielistä ja Mikko 12-kielistä. Tästä lähtien oli selvää että oma Guild oli myös saatava. Aikaa kuitenkin vierähti muutamia vuosia, ennen kuin se oma saatiin hankittua, ja amerikkalainen kitara voitti saksalaisen kasevakäytössä.

 

Vuosia myöhemmin käydessään Nuuskalla Mikko innostui soittelemaan Nuuskan Guildeja, ja Nuuska ehdotti, että Mikko ottaisi niistä yhden lainaan. Kitara oli Mikolla koko kesän, jonka Mikko vietti kesämökillään. Mutta kesän jälkeen tuli syksy, ja karu totuus, että Kitarapajassa Guild maksaa yli 20 000 markkaa. Mikolla välähti, että Yhdysvalloissa  asuva siskontyttö voisi hankkia Guildin hänelle edullisemmin sieltä. Siskontyttö menikin kitarakauppaan ja soitti sieltä, ja puhelimitse kitarasta ei oikein paljon voitu todeta yhdessä paitsi, että se on puunvärinen ja missä kohdassa mikrofoni sijaitsee. Hinta oli noin 10 000 markkaa. Mikko halusi kitaran,  ja siskontytön amerikkalainen aviomies toi kitaran kesällä Suomeen.

 

 

 

Malli J255-NT, sarjanumero AJ520024

 

 

 

 

Kitaraa käytettiin ensimmäisen kerran julkisesti lempääläläisissä häissä saman kesän aikana. Kitara oli käytössä ensimmäisiä kertoja myös  TV2:n Talonpojanralli-ohjelmassa, jossa Mikko esiintyi itse ja säesti ensimmäistä tangokuningasta Kauko Simosta ja Katri Helenaa. Seuraavana kesänä soitettiin kesämökillä Jukka Karjalaisen ”Väinöä” uudestaan ja uudestaan. Nykyisin sama Guild toimii varsinaisena ja ainoana keikkakitarana. Kielinä toimivat parhaiten pronssiset Thomastik SB211 Spectrum Bronze –kielet.  Ja se sointi, se miellyttää edelleen!

 

Guild keikalla Tampereen Klubilla 22.1.2016

 

Keikkameininki

Huom. Keikka-arviona alla oleva kirjoitus on täysin epävirallinen, hyvin puolueellinen, ei-objektiivinen ja tunteella ladattu. Kuulisin mielelläni mitä mieltä muu yleisö oli keikasta :) Kommentoikaa rohkeasti! :) - Julia/ylläpito

Eilinen oli hieno ilta tamperelaiselle musiikille - Popeda soitti kaiketi Pakkahuoneella, ja Kaseva soitti Hullussa Porossa. Molemmat keikat oli loppuunmyyty. Paljon puhutaan musiikin digitalisoitumisesta, vanhoja kunnon levyjä ei enää osteta, musiikkiteollisuuden tulevaisuudesta... mutta suomalainen musiikki käy ja kukkuu, ja ihmiset haluaa kuulla hyvää musiikkia livenä. Keikkakokemusta ei pysty kukaan digitoida ja toimittaa postimyyntinä - ei nyt eikä tulevaisuudessa - eilisenkään tunnelmaa ei olisi pystynyt mihinkään paketoimaan. You just had to be there!

Päivällä tehtiin sound check - maestro Mikko Jokela valvoo soundia. Oli pidempi keikkatauko takana tai ei, Kaseva on tarkka soundistaan. Sivustaseuraajan korvaan kaikki kuulosti varsin hyvältä, mutta yhtyeen mielestä ihan parhaimpaan mahdolliseen soundiin ei tahdottu päästä.

Kuuden miehen työryhmä Mikon 12-kielisen kitaran soundien kimpussa.

PA-laitteistokin vaihdettiin, ja homma hiottiin niin hyväksi kuin tilan ja olosuhteiden myötä mahdollista. En tiedä muusta yleisöstä, mutta omiin korviin kaikki oli illalla mahtavassa balanssissa, ja soitto ja laulu soi mahtavasti.

Bändin lavalle kuulutti legenda itsekin, Jake Nyman. 

Jo ennakkoon loppuun myyty Hullu Poro oli täynnä lämmintä tunnelmaa.

Ja juuri niin kuin Kasevan keikoilla ja konserteissa on tapana - mukana jammattiin, mutta välillä laulujen sanoma ja herkkyys jähmettää ihmiset. Näin kävi kun soittolistalla kuultiin Tyhjää, Vanha mies, Monen vuoden jälkeen ja Kun maailma elää. On hienoa katsoa, kuinka suuri joukko ihmisiä hidastuu kuuntelemaan - keskittyen.

Muutama ulkomainen coveri oli kivoja bonuksia settiin. Oma suosikki - Tequila Sunrise!

Kasevaa aina sanotaan suomen Beatlesiksi, musta se voisi olla enemmänkin Eagles.

Kitaristina kokoonpanossa debyteerasi Tommi. Alkuperäisjäsen Rauman Tapsa on eläköitynyt, mutta raadin mielestä Tommilta sujui sekä kitarointi että stemmat ja soolobiisit tyylillä!
Julie ja Äijä lähti tänään kunnioittivat alkuperäistä Rauman laulusoundia. Hyvä fiilis.

Bändi hurrattiin takaisin lavalle kahteen otteeseen - ilta huipentui Marin toisintoon, jossa koko Hullu Poro heipatteli mukana! Mahtava ilta :)

Sen verran takahuoneesta juoruja - selvästi Tampereella olisi kuulijoita, joten tarpeen olisi toisinto niille ketkä nyt jäivät ilman lippua ;) Olisiko vähän suurempi estradi jopa tarpeen?

We'll see!

Poiminnat:

Suurimmat hurraukset aikaansai - Mari
Eniten jytäsi - Naula läpi pään
Kyyneleet silmiin sai - En päivällä sua nää
Kylmät väreet aikaansai - 1 000 000 000 (miljoona)

Keikka Tampereella 21.11.2015!

Kasevan ensimmäinen aktiivikausi käsitti vuodet 1974–1982, ja 2000-luvun alussa yhtye kasattiin uudelleen esiintymään täysille konserttisaleille ympäri Suomen. Kuulijakunta ulottuu kolmeen sukupolveen.

Nykyään Kaseva keikkailee harvasti ja valitusti, ja hemmottelee fanejaan nyt kunnon klubikeikalla. Paikkana Tampereen Hullu Poro.

Saako konkariyhtye vielä ihmiset laulamaan Hei hei hei Marille, mukana Striptease-tanssijan keinutuksessa ja kyyneleet kuulijakunnan silmiin timanttisilla balladeillaan kuten Tyhjää, Kun Maailma elää ja Vanha mies? Me uskomme, että tulossa on ainutlaatuinen ilta, joka on enemmän kuin keikka muiden joukossa.

Jee, nähdään siellä!

Blogi avattu!

Miksiköhän tätä kuvailisi;

Faniblogi?

Kyllä, me ollaan faneja. Kasevan faneja, jotka toivovat että Kasevan musiikki löytää yhä uudet sukupolvet. Ja että vanhat ja nykyiset Kaseva-fanit saavat foorumin viettää aikaa tämän ainutlaatuisen Manserockin helmen parissa. Mutta me ollaan faneja ihan verenperintönä, Kasevan jälkeläisiä, joten tällä musiikilla on meille ihan erityinen merkitys.

Toivomme saavamme myös muilta Kaseva-faneilta ympäri Suomen tarinoita ja fiiliksiä Kasevan musiikista tänne jaettavaksi.

Bändin blogi?

Mikko, Nipa, Jokke tai Rauman Tapsa ei varmaankaan istahda tänne kirjoittelemaan, mutta tarkoituksena olisi saada tänne välitettyä sekä keikkafiiliksiä, muistoja, tarinoita laulujen takaa ja muutenkin kuulumisia Mansesta!

Historiikki?

Kyllä. Kasevaa on välillä huonosti tai suppeasti ikuistettu musiikin historiankirjoihin. Diskografia on ehkä lyhykäinen, mutta musiikillisena vaikuttajana Kaseva kuuluu suomalaisen musiikin historiaan. On aika koota historiikkia yhteen osoitteeseen. Mutta Kaseva ei ole vielä historiaa, se on myös nykyisyyttä kun tälläkin hetkellä keikkaa valmistellaan.

Katsotaan miksi tämä muotoutuu, mutta TERVETULOA MUKAAN!

Ja hei, jättäkää merkkiä käynnistänne! :)

Terv. Julia